Päivitin tähän nyt matkan jälkeen ajatukset kustakin tavarasta, että tuliko käytettyä ja kannattiko kantaa. Yhteenvetona todettakoon, että tuo tavaramäärä oli täysin riittävä, repun koko täydellinen, ja kilomäärä ainakin minulle juuri sopiva. Kokeilin tien päällä hetken ystäväni rinkkaa, joka painoi pari kiloa enemmän, ja ero oli todella huomattava. Seuraavallekin caminolleni ottaisin korkeintaan tuon kilomäärän mukaan!
Laitetaan tähän vielä kuvakin minun matkatavaroistani:
.JPG)
- Reppu (Deuter 28 l)
- Kertakaikkiaan huippureppu, ja juuri sopiva koko! Joka kerta, kun luulin, että se on ihan täynnä, eikä sinne mitään enempää mahdu, niin kuitenkin sinne vielä meni juuri se tarvittava määrä, oli se sitten omenia tai tonnikalapurkkeja tai jotain muuta. Täydellinen matkakumppani, hyvät säätömahdollisuudet, ei liian painava, ei hangannut tai hiostanut. Ja näytti muiden kantamien isojen rinkkojen vieressä niin ihanan sirolta ja pieneltä. ;)
- Juomavyö (Retki Trek Light)
- Kuulemma näytti epätyylikkäältä ja hankalalta, mutta minusta ihan täyden kympin arvoinen! Todella näppärä keino pitää kaikki usein tai pikaisesti tarvittava tavara käden ulottuvilla. Sinne mahtui juomapullon (tai tarvittaessa kahden) lisäksi vakituisesti opaskirjat, pyhiinvaeltajan passi, lompakko, kamera, varapatterit, kännykkä, sanelin, muistikirja, kynä, otsalamppu, aurinkolasit + kotelo, ja muistitikku. Lisäksi siellä satunnaisesti majailivat myös kaulakukkaro (jossa oli ylimääräiset rahat sekä lentolipputulosteet ja passi), kävelysauvojen kumitulpat, muovipusseja, eväitä (mm. suolakeksejä, myslipatukoita, hedelmiä) ja kaikkea pientä, mitä milloinkin oli tarve hetken aikaa mukana kuljettaa helposti saatavilla. Eikä tämän paino tuntunut ollenkaan missään, eikä todellakaan ollut hankala tai epämukava! Ai niin, nautinnollisena bonuksena tässä mallissa oli se, että juomapullojen paikat olivat lämpöä eristävät, eli kylmä juoma pysyi tosi pitkään kylmänä niissä! Ja esim. eväsleivän jämät pystyi turvallisemmin mielin kuljettamaan toisessa pullopaikassa, kun siinä ruokatavarat eivät niin herkästi pilaantuneet kuin muuten lämpimässä ilmassa.
- Vaelluskengät (Hanwag Tatra Lady GTX Wide)
- Täydelliset! En turhaan sijoittanut isoa rahasummaa kenkiini; ne palvelivat todella hyvin niin kuumalla kelillä kuin kaatosateessa, niin jyrkissä mäissä kuin tasamaalla, niin asvaltilla kuin kivikkorinteessä. Jalat eivät kastuneet kertaakaan, vaikka missä sateessa tai liejussa käveltiin. Kunnon rakkojakaan ei näissä päässyt syntymään, niin hyvin istuvat (ja silti tarpeeksi suurikokoiset, eli 1-2 numeroa normikenkiäni suuremmat) ne olivat. Toki tarvitsin ylimääräiset pohjalliset, tai osan aikaa kahdetkin, niihin, mutta sehän ei ole kenkien vika, jos emäntä ei tajua etukäteen sellaisia hommata. :) Plantaarifaskiitin alkuun (omadiagnoosi) tepsi apteekista ostetut kantapään silikonipohjalliset, ja päkiän kipuiluun paljon asfaltilla kävelyn jälkeen auttoi kaverilta saadut ylimääräiset pohjalliset silloin tällöin pidettynä. Nämä kengät yhdessä kävelysauvojen kanssa pelastivat minut useammaltakin nilkan nyrjähdykseltä tai vielä pahemmalta; muutaman kerran astuin huonosti joko irtokiviin tai tiessä olleeseen reikään, ja nilkka olisi ollut kävelykelvoton pitkään, jos ei olisi näin hyvin tukevat kengät olleet jalassa.
- Vapaa-ajankengät (Crocs Crostrail)
- Minulla oli mukanani vaelluscrocsit, joissa siis oli "parempi" pohja vaeltamista silmällä pitäen kuin normicrocseissa, ja myös erilainen säätöremmi takana, niin että kengän sai tiukasti jalkaan. Iltakenkinä todella sopivat (ja muodikkaat ;), koska lähes kaikilla vaeltajilla näytti crocsit jalassa olevan aina iltaisin niin kylillä kuin albergueissakin). Muutaman kerran käytin näitä suihkussakin, kun sattui vastaan sen näköinen koppero, että en iljennyt avojaloin sinne astua, mutta täytyy tunnustaa, että toisin kuin matkakumppani, useimmiten kuitenkin suihkuttelin itseni ihan avojaloin. Crocsit olivat keveytensä lisäksi siitäkin hyvät, että niissä jalkojen tuuletus pelasi hikisen vaelluspäivän jälkeen, ja ne olivat tarpeeksi leveät, että kovastikin turvonneet jalat mahtuivat sinne ilman ongelmia. Mistä tulikin mieleeni, että täytyy mainita, että matkakumppanini käytti minun (hänelle kolme numeroa liian suuria) crocsejani monta päivää myös matkakenkinä, koska hänellä oli ongelmia omien kenkiensä kanssa, ja varpaiden rakot vaivasivat niin paljon, että omia kenkiä ei vain voinut pitää, eikä edes omia crocseja. Hyvin toimivat siis vaeltamistarkoituksessakin.
- Sukat, 4x + alussukat 3x
- Ehdottomasti kannatan tuplasukkia! Olen satavarma, että siinä on salaisuus, miksi minulla ei rakoista ollut juuri tietoakaan. Investoin oikeisiin vaellussukkiin ja ohuisiin alussukkiin, ja kyllä niiden toimivuuden huomasi tauoilla tai perillä; alussukka oli aina ihan kuiva, ja päällyssukka kostea, eli kosteus jaloista oli onnistuneesti siirtynyt ylempään kerrokseen ja jalat pysyivät kuivina = ilman rakkoja. Kannatti olla kolmet parit kumpiakin; toki pesin ne käytössä olleet parit joka päivä (paitsi pari kertaa laiskotti, ja jätin yhden päivän pyykkäyksen väliin ja siis pesin seuraavana päivänä kahden päivän pyykit), mutta ne eivät aina ehtineet ihan kuivua siihen mennessä kun niitä olisi tarvittu, jos mukana olisi ollut vain kahdet parit. Neljännet (turhat) päällyssukkani annoin matkan puolenvälin jälkeen matkakumppanilleni, jolla oli hankaluuksia rakkojen kanssa, ja compeedlaastarit jättivät sitä mukaa jälkiä sukkiin, kun hän niitä käytti.
- Villasukat
- Aivan ehdottomat!!! Vaikka mitään muuta ei olisi mukana, niin villasukat pitäisi olla! :-D Joka iltapäivä suihkun jälkeen rasvasin jalat ja laitoin villasukat jalkaan, ja ne pysyivät jalassa seuraavaan aamuun saakka. Ihanaa lepoa jaloille, ja iloa mielelle, koska sukkani olivat juuri oikeanväriset, ja minulle rakkaan ihmisen kutomat.
- Alushousut, mikrokuitua, 3x
- Mikrokuitu oli hyvä; puuvillaiset eivät olisi kuivuneet ollenkaan riittävän nopeasti. Pieni ongelma alushousuissani oli siinä, että en ollut tajunnut tarkistaa lahkeensuita, ja niissä olikin yllättäen pienenpieni pitsirypyreuna, jota en ollut edes huomannut aikaisemmin. Tämä reunus aiheutti hankaluuksia alkumatkasta hangatessaan sisäreisistäni ihon rikki. Siihen sitten auttoi lopulta ilmakylvyt, bepanthen-voide ja se, että loppumatkan pidin pikkuhousuissa siivellisiä terveyssiteitä, jotta pitsit eivät tulleet haaruksissa ihoa vasten. Seuraavalla vaelluskerralla tajuan sitten katsoa tarkkaan pikkuhousujen pitsit ja saumat etukäteen.
- Urheiluliivit + iltaliivit
- Molemmat tarpeelliset ja oikein hyvät. Urheiluliivit, vaikka mikrokuitua olivatkin, eivät sateisimmilla keleillä kylmissä albergueissa tosin ehtineet aina kuivaa yön aikana, mutta pari kertaa laitoin ne sitten yöksi märkinä päälleni makuupussiin, jossa ne sitten kuivuivat yön aikana hyvin, ja pari kertaa laitoin ne aamulla kosteina päälleni. Iltaliivejä en pessyt kuin kerran koko reissun aikana (ne kun laitettiin päälle aina suihkun jälkeen puhtaalle iholle, ja pidettiin vain muutama tunti illalla jolloin ei hikoiltu), eli silloin, kun käytössä oli pyykkikone ja kuivausrumpu, joten niiden kuivumisnopeudella ei ollut väliä. Oli oikein mieltäpiristävää, että illalla pidettävät liivit olivat nätit, topatut ja pitsiset.
- T-paita, 3x
- Kaksi teknistä t-paitaa, joita vaihtelin kävelypäivinä, sekä yksi iltameno-pitsipaita. Oikein hyvä yhdistelmä; kaksi kävelypaitaa piti olla, koska paita ei joka päivä (ilman lämpötilasta / kosteudesta riippuen) kuivunut aamuksi, jolloin kannoin kosteaa paitaa päivän muovipussissa ja levitin sen seuraavaksi yöksi uudelleen kuivumaan. Iltapaita taas oli kiva olla olemassa, koska oli piristävää pukeutua illaksi vähän ei-vaellusvaatteisiin, ja sitä ei tarvinnut pestä sen enempää kuin iltaliivejäkään, samasta syystä. Ja koska se oli pitsinen, se ei painanut juuri mitään eikä vienyt juuri yhtään tilaa.
- Narutoppi
- Tosi hyvä vaate, käytin tätä iltaisin pitsipaidan alla, ja öisin yöpaitana. Minä kun olen sen verran kuumaverinen, että mitään tämän isompaa vaatetta en voisi makuupussin sisällä pitää. Jotain kuitenkin piti yölläkin päällä pitää, että en olisi muiden makuusalissa olleiden silmissä herättänyt pahennusta.
- Fleece-takki
- Alkumatkan helteiden aikaan täysin turha vaate, mutta loppumatkan syksyisten kelien aikana iltaisin aina käytössä. Vaellusten aikana en tätä käyttänyt kertaakaan, mutta oli mukava, että illalla kylällä voin laittaa jotain muuta pitkähihaista päälleni kuin tuulitakin. Onneksi minun fleeceni oli riittävän ohut ja kevyt (ja nätti). Olisi harmittanut kantaa paksua, painavaa takkia melkein turhaan mukana.
- Pitkät housut, joista saa shortsit
- Ehdottoman hyvät! Toki shortseiksi taisin housut muuttaa vain pari-kolme kertaa koko aikana, mutta se mahdollisuus oli hyvä olla olemassa. Lisäksi housuissa olleet reisitaskut olivat näppärät esim. varavessapaperin mukanakuljettamiseen, ja lompakkoakin välillä niissä pidin. Nämä olivat myös keveät ja nopeasti kuivuvat, kaikenkaikkiaan pätevät housut.
- Kevyet housut iltakäyttöön
- Nämä periaatteessa olivat turhat, mutta käytännössä minun mieltäni oikeasti valaisi se, että sain vaelluspäivän ja suihkun jälkeen päälleni nätit yhteensopivat ei-vaellusmaiset vaatteet. Ilta"lookkiini" siis kuului nämä mustat kevyet caprihousut ja musta pitsipaita, jonka alla oli musta silkkinen narutoppi. Lisäksi oranssit villasukat ja musta-oranssit crocsit, ja viileämpinä iltoina joko oranssi hartiahuivi tai musta fleece. Näihin vaatteisiin sonnustautumalla sain itselleni joka päivä fiiliksen, että olin vapaalla ja elämä on nautinnollista. Eli kannatti kantaa mukana! :)
- Välikerrasto
- Välikerraston housuja pidin kaksi kertaa; niitä ei olisi pakko ollut olla mukana, ihan hyvin olisi pärjännyt ilman. Mutta paita oli tosi hyvä, sitä pidin t-paidan alla useana päivänä, muuta pitkähihaista paitaahan minulla ei varsinaisesti ollutkaan mukana. Vähän viileämpinä päivinä riitti tämä välipaita+t-paita -yhdistelmä, ja kylminä päivinä siinä sitten oli vielä tuulitakki päällä. Sen enempää en ainakaan minä tarvinnut yläkroppaani.
- Tuulitakki ja -housut
- Tuulitakkia tarvitsin joka aamu ainakin ensimmäisen tunnin ajan ennen kuin aurinko alkoi lämmittää. Sateisina ja/tai kylminä päivänä sitä sitten piti pitää koko vaeltamisen ajan. Tuulihousut pysyivät repussa ensimmäisen puoli matkaa, mutta loppupuolella niitä sitten kyllä tarvittiin senkin edestä; sateisina ja kylminä päivinä kun ne olivat mukavammat kuin katkolahjehousut.
- Sadeviitta
- Välttämätön. Minusta viitta on näppärämpi kuin takki, koska viitalla saa helposti ja nopeasti suojattua myös sekä juomavyön että repun (vaikka repussakin oli integroitu sadesuoja, mutta sadeviitta suojasi myös repun ja selän välisen alueen), ja se on näppärä laittaa päälle tai ottaa pois riisumatta reppua selästä. En usko, että merkillä tai mallilla on kovin suurta merkitystä; minun viittani oli erään amerikkalaisen yliopiston jalkapallojoukkueen sponsoriviitta, joka oli ohut ja meni tosi pieneen tilaan, ja oli maksanut vajaat viisi taalaa muutama vuosi sitten sen ostaessani, ja se toimi erittäin hyvin! Minun viitassani jäi tuulitakin hihat kyynärpäiden alapuolelta suojattomiksi, mutta eipä se mitenkään menoa haitannut.
- Lippalakki
- Käytin lippistä ehkä neljä kertaa koko matkan aikana. En ole hattuihminen; suunnittelemani lierihatunkin jätin pois matkasta viime tingassa, onneksi. Ehkä kolmena päivänä aurinko paistoi niin kovin, että tuntui hyvältä laittaa lippis vähän suojaksi, ja sen neljännen kerran käytin sitä vesisateessa. Mutta aivan mainiosti olisin pärjännyt koko lokakuun ilman muuta päähinettä kuin pipo. Olisin voinut käyttää mukana ollutta huivia aurinkosuojana tarvittaessa.
- Pipo
- Aivan ehdoton mukaan otettava! Pari alkumatkankin aurinkoista päivää olivat aamuaikaiseen niin kylmät, että pipo oli hyvä olla hetken aikaa päässä, mutta loppumatkan viileissä, sateisissa keleissä pipoa piti pitää koko vaellusaika. Sitä paitsi sadeviitan hupun reuna oli kätevä laittaa pipon reunan alle otsan kohdalla, niin sadeviitan huppu pysyi kovassakin tuulessa ja tuiverruksessa hyvin päässä. Fleecepipo oli hyvä valinta; villapipo olisi ollut liian kuuma ja puuvillainen liian kylmä. Mutta hyvin istuva sen pitää olla, ja suojata korvat hyvin.
- Hanskat
- Luulin alkuun, ettei näitä tarvittaisi, mutta kylläpä ne lopulta paikkansa löysivät. Sateessakin, vaikka nämä fleecehanskat kastuivat läpimäriksi, ja välillä puristin niistä tonnin vettä pois, ne lämmittivät niin, että mieluummin kävelin märät hanskat kädessä kuin ilman hanskoja. Tiettyinä päivinä ehdottomat!
- Puffi-huivi
- Olisin pärjännyt ilman. Tasan kerran käytin kaulahuivina, mutta tuulitakin kaulus antoi riittävästi suojaa, ettei tätä tarvittu. Olin suunnitellut, että tätä voi pitää pipon sijasta tai kanssa, mutta eipä tullut käytettyä.
- Iso (n. 100x230 cm) ohut, kevyt huivi
- Täysin välttämätön; lähes ykkönen kaikista minun mukana kuljettamistani tavaroista. En varmaankaan osaa riittävän hyvin edes kertoa, mihin kaikkeen tätä huivia matkan aikana käytin, ja kuinka hyvin se hommansa hoiti.
No, joka päivä suihkun jälkeen kuivasin tähän itseni. Sitten laitoin sen narulle kuivumaan, ja se oli parin tunnin päästä kuiva; myös niinä kylminä kosteina päivinä kun mikään muu ei kuivanut. Sitten käytin sitä joinain iltoina hartiahuivina tai kaulahuivina, ja päähineenkin virkaa se olisi ajanut. Öisin joko viritin sen näkösuojaksi kerrossängyn yläosan patjanreunan alle, jolloin minulla oli alasängyssäni täysi yksityisyys, tai laitoin sen sänkyyn tyynyn päälle tyynyliinaksi tai sängyn yläpäähän tyynyn ja patjan päälle lakanaksi, tai jos huoneessa oli niin kuuma, etten voinut nukkua makuupussin sisällä, tai edes avoimen pussin alla, nukuin makuupussin päällä niin, että huivi oli minulla peittona. Suosittelen ehdottomasti tällaista; on ihan turhaa kantaa froteepyyhettä (tai edes niitä mikrokuituisia) mukana, kun tällä "monitoimityökalulla" saa niin paljon enemmän asioita hoidettua. Ja kannattaa valita huivi lempivärinsä mukaan, niin mielikin pysyy pirteänä sen ansiosta! <3 - Ohut makuupussi
- Paino sanalla _ohut_! Minun makuupussini meni pienempään tilaan, mitä kenelläkään muulla matkalla näkemälläni vaeltajalla. Meikäläisen kokoisessa repussa se pieni koko oli välttämättömyys. Makuupussi oli Haglöfsin, ja siinä luki että riittää +5 asteen lämpötiloihin. Yhtenäkään yönä ei palellut, mutta muutamana yönä oli liian kuuma. Ehkä puolet öistä nukuin normaalilla tavalla pussin sisällä, muutaman yön nukuin pussin päällä huivi peittona, ja loput yöt nukuin niin, että vetoketju oli kokonaan auki, vain sääret olivat pussin sisällä, ja loppupussi oli minulla päällä peiton tapaan.
- Avaruuslakana
- Eipä tätä tarvittu. Matkakumppanini kokeili omaansa parina yönä lakanana, mutta se ritisi liikaa. Muutaman kerran sitä sitten pidettiin istuinalustana niityillä tai tienvierillä taukoa pidettäessä, mutta sadeviittaa olisi voinut käyttää samaan tarkoitukseen. Turhake.
- Aurinkolasit + kotelo
- Mietin viimeiseen asti, otanko näitä mukaan vai en, kun en yleensäkään aurinkolaseja milloinkaan pidä. Eipä olisi kannattanut ottaa. Laseja pidin vain pari kertaa, ja totesin ne liian hiostaviksi. Minun silmäni eivät ole aurinkoherkät, kun taas matkakumppanini piti omia aurinkolasejaan aina, kun vähänkin päivä paistoi. Aurinkolasien kova kotelo tosin oli ihan näppärä säilytyspaikka nätille simpukalle, jonka ostin puolestamatkasta, ja jonka halusin ehdottomasti saada ehjänä Suomeen. ;)
- Metformin
- Diabeteslääke, pakko olla mukana,
- Panadol
- Parina päivänä särki päätä, eli kaksi panadol 500 mg -tablettia käytin, ja matkakumppani yhden minun varastoistani
- Tiikerisalva+ tiikerilaastarit
- Kaik män! Lähinnä polviin, ja pari kertaa muuallekin jalkoihin, sivelin melkoisen määrän tiikerisalvaa (vastaa lähinnä mobilatia, mutta on vahvempaa), ja samaista salvaa + jotain muita mönjiä sisältävät Kiinasta ostetut isot tiikerilaastarit olivat kullanarvoisia aina rankkojen alamäkien jälkeisinä iltoina. Niiden avulla polvet pysyivät alkumatkasta lähes kivuttomina ja loppumatkasta sen verran hyvinä, että niillä pystyi etenemään.
- Magnesiumtabletit
- Näiden pitäisi pitää lihakset kunnossa ja estää krampit. Kiltisti joka päivä yhden tabletin söin, ja lihakset pysyivät kunnossa eikä yhtään suonenvetoa tullut. En sitten tiedä, oliko se näiden ansiosta vai näistä huolimatta... ;) Ei varmaankaan välttämätön, mutta eipä ne paljon tilaakaan vieneet.
- Bepanthen-voide
- Itsellä ei ollut tätä mukana, mutta olisin tarvinnut. Onneksi sain matkakumppanilta lainaan!
- Basibact-voide
- En itse olisi tätä tarvinnut, mutta matkakumppani rakkoihinsa tätä käytti, joten ei ollut turhaan mukana.
- Jalkarasva
- Minulla oli alun alkaen vain ihan pienenpieni yleisrasvatuubi mukana. Huomasin hyvin pian, ettei se riitä mihinkään, kun jalkoja piti kuitenkin rasvata joka ikinen päivä. Ostinpa siis parin päivän vaelluksen jälkeen apteekista kunnollisen jalkarasvatuubin, ja sillä jalat sitten pysyivät hyvässä kunnossa koko matkan.
- Laastareita, desinfiontipyyhkeitä
- En tarvinnut yhtään, mutta hyvähän niitä oli varalta olla mukana.
- Compeed-rakkolaastareita
- Minulle ei varsinaisesti rakkoja tullut, mutta silti käytin kaikki mukaan ottamani compeedit (noin kymmenkunta), koska laitoin laastarin heti sellaiseen kohtaan, missä yhtään tuntui pientäkään kipuilua.
- Polvituki
- Välttämätön minulle. Tiesinkin, että polvet on minun heikko kohtani. Jossain typeryyden puuskassa olin kuvitellut, että yksi polvituki riittää ihan hyvin, kun sitähän sitten voi vaihdella polvesta toiseen sen mukaan, kumpaan sattuu... Joo, ehkä olisin voinut ajatella, että niihin voi kumpaankin sattua yhtä aikaa! No, yhdellä pärjäsin, mutta siis toinenkin olisi ollut tarpeen! Käytin näitä aina, kun tiesin että edessä on rankkoja alamäkiä, ja joskus myös ennen ylämäkiä. Loppumatkasta jouduin käyttämään myös ihan normimaastossa.
- Deodorantti
- Joka päivä käytössä.
- Pienet (50 ml) shampoo- ja hoitoainepullot
- Joka toinen päivä käytössä. Shampoo loppui juuri viimeisenä päivänä, hoitoainetta jäi vielä kotiinkin kuljetettavaksi.
- Pienet sakset
- Hyvin tarpeelliset moneen otteeseen.
- Matkahammasharja suojineen + pieni hammastahna
- Joka päivä käytössä
- Terveyssiteitä
- Viikon ajan aktiivikäytössä, ja muun ajan kuukaudesta sitten hankaussuojana
- Meikkipussi
- Hyvähän mukana oli olla pussukka, johon nuo yllämainitut tavarat sai organisoitua.
- Vessapaperirullan puolikas
- Yhden kerran käytin oman rullan paperia, mutta olihan se hyvä tietää, että jos tarve tulisi, niin paperia löytyisi. Mutta vähempikin olisi riittänyt!
- Nessupaketti
- Ihan näppärä mukana pidettävä. Tarpeen niin tien päällä kuin niissä kahviloissa, joiden vessassa ei ollut paperia.
- Pesualtaan tulppa
- Vain yhdessä majapaikassa ei ollut pyykinpesualtaassa tulppaa, eli ihan hyvin olisin pärjännyt ilmankin. Toisaalta tämä kulki ihan kevysti repun ulkopuolella roikkuen mukana, joten eipä tästä haittaakaan ollut.
- Lusikka-haarukka-veitsi-yhdistelmä
- Kannatti olla mukana, vaikka käytinkin sitä vain muutaman kerran.
- Juomapullo
- Koko ajan käytössä! Bonusta oli, että minun juomapullossa oli niin iso suuaukko, että jääpalat mahtuivat sisään. Monta kertaa laitoin kahvilasta ostettujen juomien sulamatta jääneet jääpalat viilentämään juomapullon sisältöä. :)
- Ziplock-pussi, 4 x erikokoiset
- Ziplock siis on amerikkalainen "vetoketjulla" paranneltu versio minigrip-pusseista. Minulla oli pieni ziplockki "apteekkina", eli harvoin käytetyt lääketavarat olivat siinä. Keskikokoinen ziplockki taas oli alusvaatevarasto, siinä siis pidin kaikki ne alushousut, rintaliivit ja sukat, jotka eivät olleet päällä tai pyykissä. Yksi iso ziplock-pussi oli päällyvaatevarastona, siinä siis olivat kaikki ne housut ja paidat, jotka eivät olleet päällä tai pyykissä. Toinen iso ziplockki oli varalla; siinä pidin mm. kosteat vaatteet vaelluspäivän ajan, siis jos ne eivät olleet ehtineet kuivua edellisyön aikana. Näissä pusseissa oli se hyvä puoli, että kaikki tavarat olivat omissa paikoissaan ja ne löysi helposti. Lisäksi vaatteita sisältävistä pusseista oli helppo painaa ilmat pois, jolloin ne menivät todella pieneen tilaan reppuun. Ja olihan mahdollisen repun kastumisen varaltakin hyvä, että tavarat olivat muovipusseissa, eli pysyivät kuivina joka tilanteessa.
- Otsalamppu
- Monta kertaa tämä oli käytössä, mutta ehkä ei kuitenkaan niin paljon kuin olin etukäteen kuvitellut. Mutta välttämätön mukana silti. Tosin ihan pieni ja kevyt, halpisversio, ajaa kyllä tämän asian.
- Hakaneula 10x
- Käytin moneen kertaan, lähinnä pyykkien ripustamisessa narulle. Minun pyykit ei ikinä lennelleet nurmikolle, toisin kuin monen muun. :)
- Neula + lankaa
- Eipäs tullut tarvetta, mutta eihän se ompelusetti paljon tilaakaan vienyt, joten ottaisin seuraavallakin kerralla mukaan.
- Narua n. 3 m
- Muutamaan kertaan ripustin tämän pyykkinaruksi, eli tarpeeseen tuli.
- Kiinnitysklipsi, 5x
- 2-3 olisi riittänyt, mutta ne pari olivat kyllä kovasti käytössä erinäisiä asioita reppuun kiinnittäessä
- Korvatulpat
- Muutaman ekan yön pidin, ja sitten totesin, että en tarvitse. Nukun paremmin ilman.
- Saippualiuskat
- Käytin pyykinpesuun; hyvin toimivat.
- Kävelysauvat
- Aivan ehdottomat!!! En olisi reissua ilman näitä pystynyt tekemään!!! Antoivat rytmiä, tahtia, voimia, tukea. Välillä tuntui, että kävelin enemmän käsilläni kuin jaloillani, kun jalat eivät olisi jaksaneet esim. jotain ylämäkeä. Epätasaisessa maastossa kullanarvoiset, pelastivat nilkkani moneen kertaan.
- Kamera + pattereita
- Otin yli tuhat kuvaa, eli kamera oli todella tarpeen. Siihen piti neljään kertaan reissun aikana vaihtaa patterit, joten varapattereita piti ostaa matkaltakin, ja pitää aina mukana.
- Sanelin/MP3-soitin + nappikuulokkeet
- Sanelin oli päivittäisessä käytössä (joskaan en tiedä, tuleeko saneltuja tekstejä milloinkaan kuunneltua; toivottavasti!). MP3-soitinta + nappikuulokkeita käytin tasan kerran, enkä silloinkaan olisi tarvinnut, eli olivat ihan turhat. Mutta se soitinhan oli sanelimessa, eli siitä ei ylimääräistä kannettavaa tullut; siis vain kuulokkeet olisi voinut oikeasti jättää pois.
- Kännykkä + laturi
- Kännykkää käytin päivittäin kellona, puhelinkäytössä se oli ehkä joka toinen/kolmas päivä tekstiviestien lähettämisessä, yhtään varsinaista puhelua en tainnut puhua vaelluksen aikana. Laturi oli tokikin tarpeen.
- Muistitikku
- Täysin tarpeeton. Otin sen alun perin sitä varten, että jos joko kameran muistikortilta tai sanelimen muistista loppuu tila, niin voin ehkä jossain tietokoneella siirtää tiedostoja tikulle. Mutta eipä näin käynyt.
- Kartta (Michelin + Brierley)
- Hyvät olivat mukana! Ei haitannut vaikka kartta-/opaskirjoja oli kaksi, koska ne olivat ohuita ja pieniä, ja niissä oli osittain eri asioita, eli toisesta näki tietyt jutut mitä toisesta ei ja päinvastoin. Jos nyt pitäisi valita vain jompikumpi, niin ottaisin sen Brierleyn; siinä oli mielestäni enemmän asiaa ja todenmukaisemmin matkojen pituudet ja nousu-/laskukäyrät.
- Mukana oli myös netistä printattu excel-taulukko, jossa oli mm. matkan varrella olevien kylien ja albergueiden tiedot. Se oli tosi hyvä, joskin ilmankin olisi varmaan pärjännyt.
- Pieni muistikirja + kynä
- Periaatteessa ei tarvittu. Kun se nyt kerran oli mukana, niin kirjasin paperille joka päivä reitin, mistä mihin ja kuinka pitkästi käveltiin. Mutta hyvin olisi ilmankin pärjännyt.
- Pieni Suomi-Espanja-Suomi sanakirja
- Jätin omani kotiin, kun kuulin, että matkakumppanini ottaa omansa mukaan. Käytettiin sitä sitten muutaman kerran, mutta näköjään meidän olemassaoleva sanavarastomme tunsi suurinpiirtein kaikki ne sanat, mitä se pieni sanakirjakin, koska lähes kaikki ne sanat, mitä yritettiin kirjasta tarkistaa, puuttuivat siitä... :-D
- Päiväreppu (Sea To Summit Ultra-Sil DayPack 20 l)
- Tämän avaimenperäkokoon pakkautuvan ultrakevyen repun pakkasin viime hetkessä vielä mukaan, yhdestä repun kiinnistysklipsistä roikkumaan. Se oli ihan kätevä, mutta ei se välttämätön olisi ollut, kun kaupoissa kuitenkin aina ostokset pakattiin muovipusseihin. Tai no, paluulennolla Bilbaon shoppailukierroksen jälkeen se kyllä oikeastaan oli välttämätön. ;)
- Passi
- No tottakai!
- Eurooppalainen sairasvakuutuskortti
- Ei (onneksi) tarvittu, mutta olettaisin, että se on hyvä olla mukana. Sen saa ilmaiseksi Kelasta, kun täyttää hakemuksen Kelan nettisivuilla.
- Luottokortti x 2
- Diners ei toiminut kummassakaan paikassa, missä yritin, mutta Visaa sitten vingutin sekä Santiagon bussiasemalla että Bilbaossa yhdessä vaateputiikissa...
- Pieni lompakko
- Tosi hyvä olla pikkukukkaro, johon laitoin joka päivä päivän budjetin (20-30 euroa). Ostin itse asiassa vaelluksen aikana toisen vielä pienemmän kukkaronkin (muistoksi Caminolta), ja sen jälkeen pidin pienempää sen pienen sisässä, ja minulla oli siten erilliset kolikko- ja seteliosat. :)
- Kaulakukkaro
- Minun mielestä hyvä tapa säilyttää passi, matkalipputulosteet, ja muu kuin päivittäinen käyttöraha turvallisessa tallessa. Kaulakukkaro oli nimensä mukaisesti minulla kaulassa joka päivä, ja öisin se oli makuupussin jalkopäässä.
- Käteistä rahaa
- Budjetti oli max. 30 euroa per päivä, ja nostin sen koko summan jo käteisenä Suomessa. Ihan toimiva tapa, eikä tarvinnut huolehtia, mistä löytyy seuraava pankkiautomaatti. Rahaa jäi jokunen kymppi ylikin, mutta se ehkä johtuu siitä, että ostin linja-autoliput Santiagosta Bilbaoon luottokortilla.
- Pyhiinvaeltajan passi
- Tämän ostin Leonissa ensimmäisessä majapaikassa. Maksoi 2 euroa. Käytössä sen jälkeen joka päivä aina majapaikkaan mentäessä, jolloin siihen sai uuden leiman.
- Kivi (Rautaristille vietäväksi)
- Minulle tärkeä ja merkitsevä pieni kivi, joka siis jäi Rautaristin juureen. Ehdottoman tärkeä olla mukana. Mutta tämä on mielipidekysymys selkeästi.
